— Ne riivatun nuuskijat ovat saaneet sinut mustaan kirjaan ja sinun on oltava nyt tuppisuuna, ellet tahdo pistää käpäliäsi ketunrautaan. Mutta ei vielä hätää, — puhui Esa.
Kansa hajaantui, ja tytöt jäivät kahden, sillä Esa ja Mooses häärivät kansan joukossa.
— Nepäs vasta hienoja lintuja, — sanoi joku miehistä.
— Suunne kiini! — huusi Manu. — Ettekös hölmöt näe, että patruunan tytär katselee, kuinka nälässä tanssitaan?
— Hah, hah! — naurettiin. Mooses ja Esa tulivat.
— Kas Härmäläistä! Herrat herroja hakee. Härmäläkin on kapitalistien tuttu. Hunsvotti! — Mies sylki ja jonkki pois kädet taskussa. Veronikaa puistattivat villit katseet.
— Nyt se vasta tanssitus alkaa. Me olemme hiljaa kuin myyrät, vikisemme koloissamme, kaivamme kuoppia ja maanalaisia käytäviä, että kun esivallan herrat jalkansa maalle astuvat, niin kyllä heidän kompastuman pitää!
Veronika huomasi Mooseksen muuttuneen. Entisestä valoisasta katseesta, joka aamulla vielä iloisena loisti kirkkaalla jäällä, oli kaikki lapsellinen kaiho poissa. Hän puristi Veronikan kättä kovasti ja katsoi häneen tulisesti. Voimakas tunnevirta sitoi heidät ja pakotti astumaan lähetysten. — Nyt, Veronika, on hyvä, että meitä on kaksi.
* * * * *
Esan ja Helyn seuraan oli liittynyt Ruhala ja hänen vaimonsa.