— Mitä pakolla otetaan, se pakolla viedään. Jos kerran väkivaltaan turvataan, niin kovaa vastaan täytyy panna aina kovempi, — sanoi Mooses.
— Mikä meitä muukaan auttaa? — kysyi Ruhala.
— Kehitys, — sanoi Veronika.
— Kehitys! Kun kukin saa vatsansa täyteen kolmasti päivässä, hyvän asunnon ja vähän huvia, silloin vasta voimme puhua kehityksestä.
— Onko teidän mielestänne esimerkiksi Karén kehittynyt mies. Hän on ainakin rikas? — kysyi Mooses.
— Karén on itse paholainen!
— Ja se on kehityksen huippu sekin, — sanoi Esa. He olivat tulleet
Ruhalan portille.
— Minä tulen katsomaan pikku Irjaa, — sanoi Hely. — Tiedätkö, Veronika, Irja on koko Hallimajan lemmikki, pikkunen enkeli taikka untuinen kananpoika. Tule sinäkin katsomaan. Tyttöraukka on nyt sairaana. Pikku Irjan kutrinen pää oli likomärkä ja rinta huohotti. Hän ei kärsinyt lähellään muita kuin äitiä, huitoi pois luotaan. Itkeä hän ei enää jaksanut.
— Mitä lääkäri sanoo? — kysyi Veronika.
— Ei meillä ole ollut lääkäriä, — sanoi äiti.