— Mitäs minä osaisin neuvoa. Ne ovat sellaisia kuin ovat, eihän niitä — — —.
— Täti on ihan litistynyt mitättömäksi Veronikan vuoksi, — kuiskasi
Esa Helylle.
— Ruhalan vaimo sanoi siellä olevan puutetta, — sanoi Veronika katsoen tätiin.
— Voi, herra paratkoon, kyllähän sitä aina on!
— Täti alkaa lämmitä, — kuiskasi Esa.
— Mitä niille tekisimme?
— Antaa olla ja vähän auttaa, — neuvoi täti.
— Jos menisimme katsomaan?
Täti vaan salavihkaa katseli Veronikaa, oli hämillään ja kömpelö.
— Eikö täti usko, että heitä voisi auttaa? — huudahti Veronika innolla.