Mooses käveli kiivaasti lattialla, huitoi käsillään ja mutisi ääneen: — Minua tukehuttaa se, mikä nyt on tulossa. Eivät he lakkaa vainoamasta ennenkuin saavat minut maasta pois tai linnaan!
Toiset olivat poistuneet Mooseksen huoneesta ja jättäneet hänet
Veronikan kanssa kahden.
Veronika kiersi kätensä hänen kaulaansa. — Eihän sinun koskaan tarvitse olla yksin. Meidän pyhättömme ulottuu kaikkialle ja sen kirkon huippu on niin korkealla, ettei mikään tässä maailmassa voi meitä siellä häiritä.
He unohtivat maanpaot, vankeudet ja pakkovallat eläen hetkisen toinen toisilleen.
— Minä lähden huomenna takaisin Helsinkiin, — sanoi Mooses illallisella tädille ja Melulle.
— Minä tulen mukaan! — huudahti Melu vilkkaasti.
— Nyt on huonot ajat, — yritti täti estellä.
— Sen kyllä tiedän. Te ette kumpikaan välitä, vaikka paita päältänne menisi, kunhan nuo tehtaan rotat vain elävät. Nyt olemme kauniisti kiikissä, mutta heidän tähtensä minä en ole kotona, en vaikka! Täti saa hankkia rahaa vaikka silmästään. Taikka minä menen lainaamaan.
— Kukahan sinulle uskoisi? — sanoi täti.
— Kun lupaan hankkia itselleni rikkaan miehen, niin uskovat.