— Älä aina hulluttele. Et sinä Helsinkiin pääse, ellet tahdo siellä mitään oppia.

— Tahdonhan minä oppia, nähdä teatterit, käydä konserteissa, tanssiaisissa, tuntee ihmisiä, juoda elämää!

— Sen ohella voit muutakin oppia, sanoi Mooses.

— Voin oppia olemaan nainen, viljelemään kauneutta, pukeutumaan, puhumaan, seurustelemaan, arvostelemaan ja kietomaan sen tulevan mieheni noin, noin sormeni ympärille.

— Miehet vaativat nyt jo vakavampaa, ei se vanha keino tepsi, — sanoi
Mooses.

— Uskokoot sitä narrit. — Melu rallatti täydellä äänellä iloista tanssilaulua, ja toisten täytyi hymyillä.

— Antaa pahan saada, ei pahalle mitään voi, — sanoi täti masentuneena. — Mene Helsinkiin, mene!

Sitten tuli kiista rahoista, ja Melu urkki ja saikin selville tädin viidensadan säästön. Nyt ei häntä pidättänyt mikään. Melu sanoi: — Minä menen!

— Tuleeko se Karénin keppulikinttu kanssa? — Täti ei voinut olla pistelemättä, niin häntä kiukutti.

— Ei Karénin keppulikinttu tule, mutta ylioppilas Rolf Karén tulee.