— Täällä rakastetaan tummia värejä; maassa on suru.
— Minä suren punaisella unikukalla. —
— Keinotekoisella. Teille sopisi sitäpaitsi paremmin pihlajanmarjat.
— Hyi, olette runoilija ja kehoitatte koristamaan syötävällä.
— Liian kirpeliä syötäviksi.
Melu kääntyi puoleksi selin Oraan ja puhui Rolfin kanssa.
— Täällä on kuolettavan ikävää. Minä tahtoisin tanssia.
— Hei, sitä ette tarvitse kahdesti pyytää, tunnin päästä vien teitä ensimmäistä valssia, — huudahti Rolf vallattomasti.
Mooses tiesi Melun kertomuksista Rolfin tanssiaisten merkitsevän samppanjakestiä ja rohkeata leikkiä aamuun asti ravintolan sivuhuoneissa.
— Nyt minä hengitän jälleen, — sanoi Melu. Ora hyräili hiljaa, intohimoisesti Melun korvaan: