— Pitääkö? Ei täti ymmärrä tällaisia asioita. Rolf on välitön, tunteen ihminen, mutta arvaamaton ja kiduttaa toista aina, aina!
— Pysy erossa hänestä! Se on paras keino.
Melu näytti noudattavan tädin neuvoa ja vältti Karénilaisia. Rouva
lähetti sanoja ja tuli lopulta itse hakemaan. Melu ei mennyt. Mutta kun
Rolfin kirjeet tulivat, eivät Melun rakentamat muurit seisoneetkaan.
Hän meni vanhaan sovittuun paikkaan metsätielle.
— Tulihan puolukka, kiitos! — sanoi Rolf.
— Kiitä niitä, joilta olet jotakin saanut, älä minua.
— Jos rupeat juroksi ja kylmäksi, on meidän paras palata maantielle.
— Maantielle! — Melu nauroi. — Maantie on minusta mieluisempi kuin mies, joka tekee sydämensä maantieksi.
— Punnitse sanasi! Jumaliste!
— Oletko sinä niitä punninnut?
— Minä olen mies ja minulla on oikeus sanoa ja sinulla pitää olla älyä joko kuunnella tai olla kuulematta.