— Ensi vuoden olen ajatellut kerätä aineita väitöskirjaan kansantalouden alalta. Jos näitä ahtaita, aikoja yhä jatkuu, mikä kyllä on mahdollista, täytynee kaiketi asettua kansalaisten luo Amerikaan, sillä vieraassa kansassa en löytäisi mitään yhtymäkohtia.
— Se olisi järkevää, saisitte uusia, terveitä näkökohtia, ehkä häviäisi liikanainen haaveellisuus. Ja jos palaatte, voitte opettaa työväelle parempia aatteita kuin nyt olette opettanut.
Mooses kävi tulipunaiseksi.
— Pappa, jos kaikilla meillä olisi niin ihanteellinen maailmankatsanto kuin Mooseksella on, olisimme onnelliset.
Vaunut pysähtyivät. Veronika kietoi vasemman kätensä Mooseksen kaulaan ja Mooses kantoi hänet junaan nuorison laulaessa kansanjoukon keskellä. Hän asetti Veronikan vaunun sohvalle, suuteli hänen otsaansa ja huuliaan kuin sairaan lapsen, nosti kaulaltaan vasemman käden sivulle, siirsi jalat sohvalle mukavaan asentoon.
— Onko sinun näin hyvä olla? — kysyi hän levottomana. — Nyt tahtoisin olla sinua lähellä, helliä, hoitaa, olla miehesi!
— Ethän ole epätoivoinen?
Juna vihelsi. Vielä kerran Mooses silitti armaansa poskea hellästi ja omistavasti, painoi huulensa huulille, katsoi syvään tuskaisiin silmiin ja poistui vedet silmissään. Veronika seurasi katseillaan hänen pitkän, hoikan vartalonsa hiukan kumaraista käyntiä, näki hänet avoimesta ovesta vaunun sillalla, miten hän liikutettuna lakki kädessä, kukka napinlävessä seisoi hänen isänsä edessä.
— Lähettäkää minulle osoitteenne, missä kulloinkin olette, — sanoi
Marck.
Junan liikkuessa hyppäsi Mooses alas samalla kun hänen oma junansa vastakkaiselta suunnalta puhkui asemalle.