Seuraavina päivinä kuume hävisi ja paraneminen kävi nopeasti.
— On kiire, — sanoi hän tohtorille. — Kotona on tuhat hommaa.
— Aijai, liian monta, — hymyili vanha tohtori.
HÄRMÄLÄN TÄDIN NÄLKÄKIRJAT.
Kruunu-Anna oli Veronikan sairaana ollessa ollut kiivas työssä ja toimessa, jakanut akoille "puhtauspalkintoja", ja moitesaarnoja ja ollut heidän "omanatuntonaan", kuten Härmälän täti sanoi. Hänen rehellinen, järeä naamansa loisti riemusta, kun Veronika ensi kerran kotiin tultuaan meni hänen luokseen, ja Helmi punastui ihastuneena.
— Terveenä jälleen, siunatkoon teitä nyt kaikkivaltias ja varjelkoon. Voi, voi neiti, että sen Härmälän maisterinkin nyt juuri piti joutua pois täältä! Ei kukaan niitä nyt siellä talolla ohjaa. Suurisuisia keropäitä tulee tänne joka sunnuntai vaununlastittain huutamaan ja pauhaamaan, — valitteli Anna.
— Antaa heidän huutaa. Pauhaa koskikin vettensä paljoutta ja nousee patojen ja sulkujen yli, — sanoi Veronika.
Helmin silmät loistivat ja työ lujui sylistä lattialle ja jalka polki koneen hiukan syrjään.
— Kun kerran saisi oikein laulaa! — huudahti hän välittömästi kuin lapsi.
— Jokos sinäkin alat kiekua! — nauroi Kruunu-Anna.