— Kuka siellä — — —? kysyi Veronika.
— Ruhalan vaimohan se. Karén tahtoo lainaamansa rahat takasin, kun eivät ole jaksaneet korkoja maksaa, kun tehdaskin seisoo. Heillä ei ole ollut ennen nälkäkirjassa mitään, mutta nyt täytyy panna merkit.
— Onko Karén lainanut Ruhalalle?
— On liikkeeseen antanut, mutta kun ne kävivät pyytämässä sulkemaan sitä olvenmyyntiä ja Ruhala sen toimitti, niin sanoi Melu, että Karéni suuttui ja kiristää nyt.
Melu tuli puodista heidän luokseen. — Tässä on saatavia tuhanteen markkaan sellaisilta, jotka kyllä maksavat. Täti lainaa ne nyt minulle, kyllä minä hankin pian rahat takaisin.
— Aiotko sinä tosiaan niillä maksaa Ruhalaisten velan?
— Mikäs tässä muukaan auttaa, ukko on häijy.
— Entäs Rolf? — kysyi Veronika, mutta katui samassa kysymystään, sillä Melu punastui ja näytti tuskaiselta.
— Rolf ei puutu tähän.
Melu meni tädin kamariin jättäen oven auki, joten Veronika kuuli, mitä siellä sanottiin.