— Kyllähän kapitalistin voitto on kansan voitto, — sanoi Marck.
— Epäilemättä, mutta sen rinnalla täytyy käydä kansan henkisen voiton.
— Mitä sinä sillä tarkoitat?
— Kaiken kansan pitää voida seurata maan lainlaadintaa ja ottaa osaa siihen. Kunnallinen itsehallinto yleisen äänioikeuden perusteella olisi erinomainen kasvattaja, — sanoi Mooses.
— Kun minä syvennyn omaan alaani, en joudu ajattelemaan muuta. — Marckin kasvoilta hävisi valoisa ilme, joka nuorten tullessa oli häntä elähyttänyt.
— Se juuri onkin suurta, voida kiintyä koko olennollaan omaansa, luoda uutta ja raivata tietä muillekin. Juuri sellaisten miesten varassa, kuin te olette, on Suomen tulevaisuus! — huudahti Mooses innostuneena. Marck hämmästyi ja katsoi pitkään nuorta miestä, joka yhä kasvoi hänen silmissään. Mooseksesta oli hävinnyt kaikki poikamaisuus. Ryhti oli suora ja voimakas, katseessa varmuutta ja älyä; vain silloin tällöin välähti lämmin, viehkeä silmänisku, joka antoi kasvoille niiden lumoavan ilmeen.
Marck nousi tuoliltaan ja hymyili. Hän oli jälleen voitettu.
— Teollisuus ei vielä hallitse meillä, vaan merkitsee vähän. — Hän katsoi vielä kerran vävyynsä ja sanoi ikäänkuin ohimennen: — Kuule, etkö ole ajatellut mahdollisuutta siirtyä tähän minun tehtaaseeni? — Marck katsoi nyt jännittyneesti Moosesta, jonka kasvoilla innostus vielä väreili.
— En, ei minusta ikinä tule liikemiestä. Minä ihailen teidän työtänne ja lasken riemulla, kuinka paljon hyötyä ja lisää onnea se tuottaa kansalle ja uusia mahdollisuuksia henkiseenkin kehittymiseen. Minä olen opettaja ja kasvattaja. — Mooses ei nähnyt pettymystä Marckin kasvoilla; hän liikkui nyt vapaasti ja luonnollisesti omassa ajatuspiirissään.
— Missä Eveliina ja Veronika lienevät, pitäisi saada jotakin suunavausta!