Talvellinen vihamielisyys lakkoajoilta puhkesi nyt ilmi tekoihin. Ruhala, Hannula ja Manu olivat ensimmäisiä rivissä, kun liehuvien lippujen suojassa marssittiin Talvelaan.
Kun Mooses näki kiihtyneen mielialan, ei hän yrittänytkään puhua järkeä. Pieni joukkue lavan edessä oli varmasti päättänyt kostaa. Sen hän tiesi. Hän riennätti Esaa mukaansa Talvelaan.
Mooses ilmoitti ensin asiasta Veronikalle, joka oli viimeisinä päivinä asunut Talvelassa, sillä Marck oli ollut heikko revolverikohtauksen jälkeen "järjestyskomitean" kanssa.
— Mitä pappa sanoisi, jos nyt koko lakkojoukko tulisi tänne Talvelaan? — kysyi Veronika hymyillen.
— Voihan täällä peeveleitten pesässä tapahtua mitä tahansa. Mooses on nolona ja Esa punainen kuin koulupoika, jolla on huono omatunto. No, pojat, tulevatko he?
— Tulevat, — sanoi Mooses silmäillen tielle.
Marck katsoi työhuoneensa akkunasta kansanjoukkoa, joka hajallisena laumana seurasi pientä miesten ryhmää keskellään.
Ilta alkoi jo pimetä ja harmaina haamuina liikuttiin pihassa. Konttorihuoneuston ulko-ovelle kolkutettiin, mutta Marck sanoi: — Ei ketään saa päästää sisälle. Heillä ei ole tällä hetkellä mitään asiaa minulle. — Hän otti laatikostaan revolverin ja antoi Moosekselle toisen ja Esalle kolmannen. — No, pojat, pitäkää puolenne, jos tarvitaan!
Ulkoa kuului epäselvää puhetta, melua ja naurua. Nyt puhui joku
Marckistä.
Mooses lähti keittiön kautta ulos väkijoukkoon.