— Kyllä hän onkin. — Olen kutsunut hänet luokseni illaksi.
— Lupasiko hän?
— Riemulla, kertoi olevansa ihastunut teidän Talvelaanne. Se on hänen lapsuutensa satulinna.
Veronika katsoi kummastuen Almaan.
— Aivan niin, — nyökkäsi Alma. — Onhan se hyvin luonnollista, jos sellainen linna olisi sattunut minun kotini läheisyyteen, olisin ihan varmaan tehnyt siitä ihanteitteni majan.
— Tänä iltana tulee meille vieraita. Mamma oli käskenyt ennenkuin tiesi sinun tulostasi. Olet kai hyvin väsynyt.
— Olenhan minä. Kuinka teillä jaksetaan?
— Mamma on aina terve, sen sinä tiedät; pappa aina työssä tai matkoilla. Tänään hän tuli aamujunalla kotiin.
— Jaa, jaa.
He astuivat tehtaan editse, ja työstä tuleva työväki tervehti heitä.