— Tahtoisitko olla heidän sijassaan?
— En, sanoi Veronika varmasti. — Minä kammoan heitä!
— Uskotko olevasi korkeammalla heitä?
— Tietysti minä olen.
— Oletko ihan varma siitä?
— Olen.
— Millä voit sen todistaa? Ethän edes tunne heidän elämäänsä. Et tiedä, kuinka kestäisit kohtalosi, jos kaikki ulkonainen etusi sinulta riistettäisiin. Täytyyhän sinun myöntää, että etevämmyytesi on sen varassa.
— Sitä en minä myönnä. — Veronika irroitti käsivartensa Almasta ja heitti uhmaten päätään.
— Oletpa sinä varma itsestäsi. — Alman kasvonpiirteet veltostuivat, ja viivat suupielissä syvenivät.
— Etkö sinä tunne mitään velvollisuuksia ja suhteita näihin tehtaan ihmisiin? Ovatko he aivan vieraita sinulle? — kysyi Alma.