— Hemmetti niistä sieluista tietää, onko niitä olemassakaan, mutta koneet ovat olemassa. Ja ne maksavat rahaa!
Soitto upotti keskustelun, ja emäntä tuli käskemään illalliselle.
Kun vieraat olivat menneet, kertoi Alma Henrikille Karénin rouvasta.
— Se oli ikävä juttu. Nyt Karén varmaan laittaa tänne oluttehtaan.
Olen saanut hänet estetyksi pysyttelemällä hyvissä väleissä.
— Ellei kunta myönnä, yritti Alma sanoa.
— Se on myöntänyt. Ja nyt se kyllä tulee. Henrik oli pahalla tuulella ja harppoi huoneensa lattiaa.
— Jos hän rupeaa pahaksi, niin ruvetaan me koviksi. Laitetaan raittiusseuroja ja — — —.
— Taivas varjelkoon! Se villitys olisi vielä pahempi kuin olut. Siihen en minä puutu! — huusi Henrik heitellen käsiään ikäänkuin torjuakseen kaikki.
— Eihän sinun tarvitsekaan. Minä lupaan sen tehdä Veronikan kanssa.
— Veronika ei saa puuttua näihin asioihin!