— Kyllä hänestä vielä mies tulee. — Meneppäs nyt katsomaan, onko
Manda pessyt salin tuolit ja asettanut ne paikoilleen.
Manda ryömi polvillaan tuoliensa keskellä, ja Jooseppi seisoi puita sylissä hänen edessään ja hymyili niin, että valkoiset hampaat loistivat.
— Kuis sie kykkysill'? Jalka kipeeks' tulemas —, sanoi hän venäläisesti suhauttaen.
Manda heittihe nilkoilleen istumaan, ja hänenkin naamansa levisi.
— Aina Jooseppi puhuu niin kauniisti minullekin. —
— Kaikki on hyvin, — kertoi Veronika.
— Nyt me syömme päivällistä. Illallista emme kerkiä tänään laittamaan, — sanoi Alma.
— Onko täällä illalla juhla?
— Täällä on juhla joka ilta ja joka sunnuntai. Saatpa nähdä. Tänään puhuu — — — arvaa!
Veronika lensi punaiseksi.