— Puhuuko hän — — Mooses?

Ovelle koputettiin.

— Noo, nyt se alkaa. Luulin ehtivämme syödä. Sisään purjehti Manda, lavea keltainen kaapu yllään ja kasvojen ympärillä säteili leikattu keltainen, kankea paperi. Manda piteli kourillaan kaapuaan ja pompahutti niiata.

— Kelpaakos?

— Katso nyt oikein lempeästi! — kehoitti Alma nauraen. — Lempeämmin, hyvä, hyvä!

Mandan suu levisi korvia kohti, ja silmät pyörivät nauravina.

— Me laitamme illalla kuvaelman, ja Manda on aurinko, — selitti Alma.

— Ihana aurinko.

He olivat juuri ennättäneet syödä, kun pappilan tytöt ja Heikki tulivat.

— Me tiesimme sinun tulevan! — huusivat tytöt yhdestä suusta.