— Keitä?
— Työmiehiä. Tuomme kiitollisuuden osoitteeksi kodin emännälle pienen lahjan.
Alma pisti kätensä ulos oven raosta ja sai siihen esineen. Veronika riisui siltä silkkipaperit ja paljasti soman, hopeaisen kahvikannun.
Koputettiin uudestaan ja Alma ojensi kätensä ja sai kaksi myttyä. Ne sisälsivät sokeri- ja kermamaljan.
Alma sulki oven ja kiitti lahjasta. Soitettiin vielä "Sä kasvoit neito".
Alma silitteli esineitä, nauroi ja itki.
— Lapsi kulta, mennään nukkumaan. Tulee kylmä.
* * * * *
Seuraava päivä oli sunnuntai. Veronika heräsi myöhään uneksien jotakin valoista ja kaunista. Mitä se oli, ei hän voinut tajuta. Lopulta hän pääsi selville.
Jossakin soitettiin koraalia torvilla. Silloin hän hyppäsi vuoteestaan ja kurkisti Alman huoneeseen. Se oli tyhjä ja siistitty.