Työmiehet olivat väsymättömiä, tulivat pitkät matkat työstä päästyään ja istuivat puoliyöhön asioita jauhattamassa.
— Emmekö voi jättää huomiseen, — pyysi Alma uupuneena.
— Ehkä neiti vielä hetkisen jaksaa, niin saamme osuuskunnan säännöt valmiiksi, — oli miesten kehoittava vastaus.
Alma ja Veronika olivat valvoneet jo monta iltaa.
— Mene sinä, Veronika, nukkumaan. Olet ihan keltainen väsymyksestä.
— Enkö saa vielä olla? — pyysi Veronika katsoen Moosekseen.
— Ei, — sanoi Mooses. Äänessä oli huolehtivaa käskyä. Lämpöisenä laineena se huuhteli Veronikan väsynyttä olemusta.
Esa tarkasti lakimiehenä säännöt. Työmiehet piirsivät nimensä alle.
— Niin tämä raivaaminen käy kuin tanssi! — huudahti Esa. — Kuulehan,
Mooses. Tässä nyt olisi kaavaa hallimajalaisillekin.
Miehet hymyilivät.