— Noo, ennen sinä siksi ehdit kuin Helyn papan opisto kurkihirteen. Mutta se harrastus, se niin sota itse paholaista vastaan, se sinun pitää aloittaa nyt jouluna. Me tulemme kaikki Hallimajaan ja pidämme siellä sellaisen helkkarinmoisen metelin, että pappa Karén hyppää niskaamme ja unohtaa oman viisaan varovaisuutensa.
Alma hyväksyi Mooseksen lähdön, ja Veronika päätti myös liittyä seuraan.
— Viekää Pitkä mukaanne, — pyysi Alma. — Hän on ruvennut syömään niin hirveästi, että kyllä minä köyhdyn, ellei hän pääse laveammille laitumille. —
— Tulkoon hän meille. Siellä se Homperikin majailee. Tuleehan yksi lisää kokoelmaan, — sanoi Esa.
Kun Manda kuuli, että Pitkäkin lähtee, tuli hän itkien pyrkimään mukaan.
Hänen lemmenjuttunsa oli päättynyt suruun.
Kun hän ja Jooseppi menivät pappilaan, ei sulhasen kirjoja siellä ollutkaan. Sitten niitä haettiin kautta maan ja Alma kysyi ja kuulusteli kaikilta ilman suunnilta. Viimein huomattiin, että Jooseppi oli kreikanuskoinen eikä hän osannut lukeakaan. Mandan rakkaus oli suuri, mutta Joosepin saamattomuus oli vielä suurempi.
Manda taisteli itsensä kanssa kovat taistelut ja nyt hän oli päättänyt.
— Ennen minä lähden vieraille maille ja jätän sen, muuten vielä langetaan syntiin ja se olisi häpeä tälle talollekin.
Alma syleili Mandaa ja ylisti hänen siveyttään ja lupasi toimittaa, että hän pääsisi vieraille maille.