— Piir — — ru-rahatko? — mörräsi mies.
— Anna rahat!
— Rahat män' mänöjää! — sammalsi mies.
— Män' mänöjää, kurkust' alas, häh! Onkos nyt sitte parei ollakses, kun on kuormalliin piiruja mahassas — —?
Hely ja Veronika punastuivat ja käänsivät päänsä pois avioparista. Esa nauroi:
— Aijai, vai piiruja koko kuormallinen?
— Sellaihaa se on tää meirän. Syksyll' ikää toi tänne kaikki kalat ja ajoi ne omaa nahkaasa, niin että nyt saan hakea niit' täält' takasi.
— Äijän nahastako? — ivasi Esa.
— Häh! — hönähti akka ja reuhtoi äijää mukaansa.
— Piirujenko joukosta ne ongitte? — huusi Esa.