EMÄNTÄ. Tarpeenhan se on, kun ei ole enää reilua röijyä päälle panna. Ja juhannus on aina juhannus, pitää olla vaaleata ja kunnollista.
MIINA. Onkos kangasta?
EMANTA. Häi, jo vuosi takaperin ostin, mutta kun sitten isäntä kuoli ja se ol' sellaista punavoittoista, niin en sitten teettänytkään. (Huokaa.) Niin, siitä on nyt toista vuotta, kun Aatun isä kuoli.
MIINA (on ottanut mittaa emännän jutellessa).
EMÄNTÄ (käy hakemassa peräkamarista kankaan).
AATU. Tänään vielä puhun asiat selväksi.
MIINA. Älä, älä puhu. Pelkään niin kauheasti, että sitten on erottava kokonaan!
EMÄNTÄ (tulee). Tässä se on, kyllä siitä pitäisi tulla röijy ja esiliina.
MIINA. (poistuu). Hyvästi nyt, käyn myöhemmällä koettelemassa.
EMÄNTÄ. Eikös kahvia odoteta?