MIINA. Kiitoksia, en jouda sitten neulomaan. Kun ei ole konetta, niin menee aikaa. Hyvästi vaan! (Poistuu.)
AATU. Mitäs äiti, sanotte, jos minä ostaisin Miinalle koneen?
EMÄNTÄ. Pyysikös Miina lainaa?
AATU. Ei Miina pyytänyt, itte minä vaan meinasin, että kun Miinasta nyt pitäisi tulla Aholan emäntä…
EMÄNTÄ (jää seisomaan keskelle lattiaa hämmästyneenä). Siunatkoon, poika, mitäs sinä sanot?
AATU. Sen vaan, että Miinan minä nyt nain.
EMÄNTÄ. Eihän se niin voi olla, rakas lapsein, eihän sentään. Johan vallan hukka sitten tulee!
AATU. Ei ollenkaan. Mitäs nyt hukka tulisi!
EMÄNTÄ. Jos sentään aattelet, niin eihän sovi. Isäsi jätti taloon velkaa, köyhä mies kun oli tullessaan. Minäkin menin vastoin vanhempieni tahtoa köyhän kanssa yhteen ja sain sitä monastikin katua. Oli vielä vähän juomarinsekainen. Talo sentään oli minun, niin ettei päässyt vallan asioita sekottamaan. Eihän nyt kuitenkaan, että sinä Miinan — kun on vielä kupparin tytär. Koko pitäjä sitä matkii, ettei kehtaa kirkkoon mennä.
AATU. On sitten menemätä, kunnes kehtaa.