VILLE. Onkos teillä ryyppylasia?
JAANA. Vielä sun mitä. Ryypätkää pullosta.
LIISA. Nyt on Aatun vuoro laulaa, se uusi!
AATU. Mikä uusi?
LIISA. Se, kun sinä eilen illalla lauloit hevosia sukiessasi kaivolla.
AATU. En minä nyt.
LIISA. Liiri, laari, hiiren saari, peukaloisen pehkut! Ei ne sellaiset estelyt kelpaa. Minulla on tänä iltana laulun komento ja sitä on toteltava. Ellet sinä laula, niin minä laulan sinun viisusi, muistan sen hyvin.
AATU. Ennen sen sitten itte laulan:
Mäen laidassa kaunis kukka sen painoin ma povelleni. En minä sitä muille näytä, vaan säilytän itselleni.
Kukan lehdillä kastehelmi kirkkaana kimaltelee, tän pojan mielessä surut suuret aina karvastelee.