LIISA ja MIINA. Näitkös, kuulitkos? Missä he ovat?
MAIJA (vilkuu ympärilleen). Hiljaa, seppä ei liikahtanutkaan, vaikka minä nyin ja huusin ja itkin. Voi, voi!
MIINA. Aatu, missä on Aatu?
MAIJA. Vai vielä kysyt? Seppä-Kalle on viaton, tuli, mitä tuli. Totta se aina puhui ja hyvä se oli työtä tekemään, vaikka sen itte sanoi. Tää maailma on niin häijy, ettei se kärsi totuutta eikä rehellisyyttä eikä Seppä-Kalleakaan se kärsinyt. Sinun syysi se on, Miina, että Kalle nyt on kylmänä. Sinä nyt tulet vastaamaan ja Aatu, ettäs sen tierät. Ja sen me toristamme kaikki.
LIISA. On se sillä tavalla, sen me toristamme vaikka tuomarin eressä. Se oli sentään hyväkii se Kalle, vaikka se oli väliin kinkkamainen.
MAIJA. Ja tänne sen piti mettään kuolla ja nyt olla vainaa. Tästä pitää joka ilta hakea lehmiä. Jos se vainaa kummittelee ja kummitteleehan se! Yhyy, yhyy! (Itkee.)
LIISA. Miksei se Kalle kummittelisi, kummittelee ne muutkin.?
(Kaikki itkevät.)
LIENA (tulee oikealta). Mitä te oikein kohisette täällä? Jaana tuli taanoin meille ja puhui niin hulluja, että piti tulla kattomaan teitä.
LIISA (nyyhkien). Seppä-Kalle o-on, ku-kuollut!