LIENA. Kyllä minä Kallesta muretta pirän. Missäpäin se makaa?
(Poistuu.)
AATU (viittaa kädellään vasemmalle, lyyhistyy kivelle Lienan mentyä, peittäen kasvot käsiinsä).
MIINA (palaa oikealta). Aatu!
AATU (nostaa päätään, mutta painuu jälleen kokoon).
MIINA (istuu viereen). Aatu, rakas Aatu, jos sinun käy huonosti, niin minä tulen kanssasi, olen aina tykönäsi. Luuletko sinä, että Kalle…?
AATU. Kalle elää — — vaikk'en sentään tiera — — — voi kuollakin.
MIINA. Hyvä Jumala, kuinka surkeata tämä on!
AATU. Pahaa sisua se vaan on. (Takoo nyrkillä otsaansa.) En voi syyttää ketään, en mitään, ainoastaan omaa kurjaa, hölmöä, pirua itteäni!
MIINA. Älä nyt noin itteäsi säti. Kyllähän ne muutkin röystäili ja mellasteli. Mitä nyt teemme? Etkö voi paeta tänä yönä, nyt heti Amerikkaan?