LIENA. Se Kalle niin kielsi, ettei sanaakaan…
EMÄNTÄ. Ei sanaakaan! Ohho, istun ja oikeen henkäsen. Onko se Miina puhunut jo?
LIENA. Mitäs se Miina — —?
EMÄNTÄ. Siitä naimisesta.
UENA. Mistä naimisesta?
EMÄNTÄ. Aatun ja Miinan.
LIENA (hämmästyy). Ei, eihän Miina. Onkos niillä sitten keskenään…
EMÄNTÄ. On — — on!
LIENA. Vai oikein naimisiin, kuinkas se on ymmärrettävä?
EMÄNTÄ (häärää huoneessa). Kyllä kai se on niin ymmärrettävä, vaikka olen minä siitä haikeillani. Ei sitä niin vaan hepan keppaa oteta köyhää ihmistä talon emännäksi. Olisihan se raha ja muu tavaran lisä niin kovin tarpeen. Minkäs niille, minkäs niille mahrat! Tälläin vielä vaimo-ihminen, kun ei oo isäkään komentamassa.