MAIJA. Voi, voi, kaikkihan minä sanon ja sitten voin valankin tehrä sen päälle, kun niin vaaritaan.
MÄKELÄ. Minkä äänen Liisa kuuli?
LIISA. Sen saman kuin ennenkii, että "laskekaa, tytöt, sisään, on niin vilu ja ikävä!"
MÄKELÄ. Koska ennen se sama ääni kuultiin?
MAIJA. Häi joka ilta.
TOLPERI. Kas tota pojan mönkälettä, vai siellä se piikojen aitassa pelmusi, kun ei kotona ollut.
LIISA. Piiat on pinhuusissa eikä missään aitassa, eikä Seppä-Kalle pelmunnut, koreesti jutteli ja istui vaatekirstun päällä, hanuriakin meille pelasi.
MÄKELÄ. Nyt onkii kysymys siitä, mitä sitten tapahtui, kun se ääni oli kuultu?
LIISA. Sitten — niin — sitten minä kiljuin, että älä tule, sinähän olet jo kuollut ja kummittelet vaan!
MAIJA. Sanon oikein valan päälle.