MÄKELÄ. Kuulkaa nyt kaikki, oikein valan päälle. Jaa, jaa, se on sitten tiukka paikka ja vallesmannin asia, eikä se enää yksin meille kuulu.
MAKELA. Vastasiko se?
LIISA. Ei, ei se vastannut, ja kun katsoin seinän rakosesta, en nähnyt muuta kuin kaksi ihmistä saunaan päin menossa.
MÄKELÄ. Tunsitko niitä?
LIISA. En uskaltanut katsoa tarkkaan, kun niin pelkäsin. Sen vaan sanon, että Seppä-Kalle ei ole elävien joukossa. Ei elävä ihminen kummittele.
MÄKELÄ. Niinkös sanot, tyttö, ettei ole elävien joukossa?
LIISA. No, niin minä sanon ja sen sanoo Maija kanssa, etkös sanokii?
LIENA. Voi teirän kieltänne ja mieltänne! Tää on sentään enemmän kuin yksi ihminen voi ymmärryksen vajavaisuureksi sanoa!
MÄKELÄ. Mitä se Liena siinä höpisee?
AATU (on tullut sisään). Päivää, naapurit!