— Vanhan Viisaan?
— Niin.
— Kuka on Olli?
— Yksi pojista.
— Niin, tietysti. Mistä te olette heille kaikille nimetkin keksineet?
— He, allakasta ja kalenterista.
Emäntä nauroi.
— Enkös minä sentään ole typerä? Saima heitteli vaatteitaan ylös kopasta. — Nyt menisin uimaan. Olen kuin vaeltava mustalainen, hikinen ja kamalasti pölyinen.
Emäntä ihmetteli Saiman mustuutta, kun oli niin pikimusta tukka ja silmät. Eihän tuo rumaa ollut, kun oli niin valkea iho, mutta outoa se oli.