— Katsokaahan tuota akkunapuitetta, mitä pidätte siitä? kysyi Olli.
— Ei minun pääni taida siinä kattoon ottaa? Saima asettui alalaudalle seisomaan ja Olli piteli puitetta.
— Saatte vielä kädetkin nostaa, eikä sittenkään satu, sanoi Olli.
Emäntä huuteli heitä illalliselle.
Oli jo myöhä. Vanhat harjuvaarit olivat synkistyneet ja niiden juurella murjotti mustana tumma kuusikko.
Illallisen jälkeen Saima yritti istua hetken kuistilla, mutta väsymys kietoi hänet pehmeisiin pauloihinsa ja hiljaisena kuin kiltti, uupunut lapsi hän ojensi kätensä emännälle ja Ollille.
— Hyvää yötä!
— Hyvää yötä!
Hän nukkui ensimmäisen yönsä Kulanpään kartanossa unia näkemättä.