— Vaikka kuuhun, kunhan vain pääsisi täältä korvesta jonnekin. Minua kyllästyttää surkeasti. Kuulehan, meidän pitää lähteä yhdessä jonnekin, ennenkuin menen kotiin.
— Minä en voi, kuului Ollin lyhyt ja varma vastaus.
— Sinä et tahdo.
Olli käännähti äkkiä kuullessaan Saiman äkäisen, sähähtävän äänen.
— Saima! Meillä on nyt kaikkein kiirein aika ja minun täytyy olla työssä.
— Rengin töissä.
— Rengitkin niitä tekevät ja minä myös.
— Sinun ei tarvitse, voit tehdä parempaa työtä.
— Saima, sinä olet viisas tyttö, et ajattele, mitä nyt sanot.
Syntyi pitkä äänettömyys. Olli seisoi neuvottomana ovellaan, siirtyi pöytänsä luo, jossa oli suuri pino tilikirjoja. Pian kuului kynän yhtäjaksoista rapinaa. Saiman mustissa silmissä välähti ja pää nousi ylpeästi.