Liina seisoi vavisten hänen vieressään ja tunsi ruumiillista kipua Akun nyyhkytyksistä. Hän sai ponnistaa kaikki voimansa pidättääkseen kättänsä koskettamasta Akun kumaraista, paljastettua päätä.
— Älä luule, Liina, että olen pahoillani, vaikka näit minun itkevän. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvä kuin nyt. Me tulemme sen kautta lähemmäksi. —
— Älä puhu, — keskeytti Liina hätäisesti.
He astuivat hiljaa, varovin askelin kuin pyhässä temppelissä. Metsän hyminä oli kuin hartaitten huokaukset.
Entisyyden todellisuus haihdutti lumouksen, ja Aku alkoi kertoa menneisyydestä. Paluumatka mökiltä johdatti hänen mieleensä ne ajat, jolloin hän äitinsä kanssa sieltä lähti.
— Käsikärryillä vedimme tavaramme tätä tietä kaupunkiin. Minä pääsin kouluun. Ensimmäisen todistuksen saatuani kaipasin sinua. Olisin tahtonut näyttää sen sinulle, niin komea se oli, vaan en tiennyt missä silloin olit. —
— Muistin minäkin sinua. Toverit osoittivat minua sormellaan ja sanoivat: — toll' ei oo isää! — ja joku vielä lisäsi: — ja äiti hongottaa! — Minua hävetti, niin että ratkesin suureen poruun. Opettaja sattui paikalle ja sanoi: — Ei saa Liinaa kiusata. Hän on orpo. — Jos hän olisi sanonut minua kreivittäreksi, en olisi voinut olla ylpeämpi. Silloin muistin sinua: — ei Akukaan tainnut tietää, että olin orpo, — ajattelin. Annille kerroin heti, mitä opettaja oli sanonut. Me olimme silloin hyvät ystävät ja asuimme samalla suunnalla. Hän oli isänsä luona ja minä talonomistaja Latosella. Minulla oli kylläkin hyvä olla. Esimies kävi toisinaan katsomassa ja hänellä oli lempeät silmät. Usein kuitenkin itkin ja odotin äitiäni. Luulin suureen tyttöön saakka, että hän olisi nuori, kaunis nainen. Kun kadulla näin hyvännäköisen ihmisen, niiasin syvään ja sydämeni pamppaili: — voisihan tuokin olla äitini, — ajattelin.
— Etkö ole koskaan äidistäsi kuullut? —
— Olen, — sanoi Liina empien, mutta samassa hän katui umpimielisyyttään. — Kuulin hänen kuolleen mielipuolena maalla, saunan seinään kytkettynä.
— Loppusanat hävisivät kuiskaukseen, eikä kumpikaan puhunut hetkeen aikaan.