Vasta sitten kun hän yksin istui Ainonsa kera Akun lähdettyä Helsinkiin työnhakuun, tuli vanha elämänmurhe takaisin. Yksi lohdutus hänellä kuitenkin oli sai: kirjoittaa, tyhjentää sydämensä Akulle.
3 p. Syysk.
"Rakas Aku.
Kummastelet kai, että minä näin pitkiä kirjeitä kyhään. Onhan minulla iltaisin hyvää aikaa, kun työstä päästään jo kolmelta.
Kerronpa sinulle eileniltaisesta lystistämme. Olimme, näes, Aino ja minä iltamassa. Siellä eräs herra levitteli aatemaailmoita meille, köyhälle työväelle. Ehkä ne muut olivat viisaampia, vaan minä en paljoa käsittänyt hänen puheestaan. Yksi asia minua kuitenkin harmitti, kun hän puhui yksimielisyydestä ja kestävyydestä ja yhteenliittymisestä. Kyllähän hänen on hyvä puhua. Hänellä on kaunis koti ja onnellinen vaimo, terveet ja siistit lapset vastassaan, kun hän kotiin tulee, rikkaita ja mahtavia sukulaisia, jotka auttavat, kun tarvitaan. Hänen on tosiaan helppo olla yhteenliittynyt.
Vaan mitä voitti Paavo? Hän hääräsi yhdistyksissä ja oli 'yhteenliittynyt', ajettiin pois työstä, sairastui työssä vahingoittuneena, eikä kukaan korviansa nostanut. Kaikki tuollainen puhe on jaaritusta, kun ei kuitenkaan tehdä niinkuin puhutaan.
Eiväthän puut huutaen metsästä kaadu, ellei niitä hakata!
En minä jaksanut seurata hänen viisastelujaan. Ajatukseni harhailivat kaukana sinun luonasi; käsivartesi luja puristus tuntui vieläkin vartalollani ja sydäntäni särki eron katkeruus. Olenhan minä nyt kuolleen ja elävän leski. Ties, tapaammeko milloinkaan!
Juolahti kuitenkin mieleeni kuullessani sanan 'yhteenliittymys': — mitä, jos menisi hänen rouvansa luo neuvoa kysymään ja apua pyytämään, niin, sitä yhteenliittymystä! Mitähän tuo sanoisi? Katsoisi kai ylpeästi kuin ne rouvat kadulla, silloin kun minä olin niin kurja ja aijoin pyytää heidän apuansa. Ei, maar, yksin se on talvi taas kestettävä. Katkeraksi näistä puheista vaan käy.
Sitten hän vielä sanoi olevan kyllin työtä maanviljelemisessä; silloin minun sydämeni sävähti: se olisi ihanaa, voi kuinka raataisin, kun vaan saisin olla Akuni kanssa! Minä katsoin sitä miestä ja sydämeni ovi loiskahti lukkoon, aivankuin olisi kivi sitä vastaan heitetty. Ymmärsin, että kaikki tuo oli puhetta vain. Ei mitään minua ja sinua varten.