— Arvaa paremmin. —
— Kuka se sitten olisi. —
— Katsokaas tuota, kuinka petollinen sydän, unohtaa…
— Ei suinkaan Aku. —
— Entäs jos olisi. —
— Onko se kortti minulle? —
— Osaatko lukea kirjoitusta. Liina Hartikkahan siinä seisoo tai istuu, kuinka sen vaan katsot. —
— Älä piinaa, hän on jo ihan punanen onnesta, — sanoi toinen toveri.
Liina tunsi tosiaan kuinka puna nousi ja laski hänen kasvoillaan ja ihonsa tuoksui virkistävän lämmön ja hien noustessa. Oi, se tiesi elämää!
— Anna nyt! — huudahti hän kärsimättömästi.