Liina ja runoilija seurasivat vaieten tätä kiistaa. Annilla oli taas pureva vastaus huulillaan, mutta Liina tarttui hänen käteensä.
— Mennään pois. Älä viitsi! — sanoi hän ystävälleen.
— Totta puhuen, koska teidän lakkonne alkaa? kysyi runoilija
Paavolta tiellä.
— Hitto sen tiesi, miehiä jänestää. —
Tienhaarassa seurue hajaantui.
— Seuraa sinä tuota kyrmyniskaista ahventa. Sen piikit eivät tunnu sinun pehmeässä nahassasi, — sanoi Paavo työntäen toverinsa Annia kohti.
— Että ahnas hauki saa niellä sileän salakan! — huusi Anni poistuessaan runoilijan kanssa.
Liina ja Paavo kulkivat hetken aikaa ääneti.
— Sait kai kirjeeni? kysyi Paavo.
— Sain. —