Kumpikaan ei katsonut toiseensa.
— Mitä siitä sitten niinkuin tuumit? — Paavo yritti lyömään leikiksi luoden tutkivan silmäyksen tyttöön; mutta Liina astui vakavana, katse maahan kiinnitettynä.
— En tiedä, — sanoi hän lopulta.
Paavo huomasi Liinan punastuvan. Samalla nousi veri hänenkin päähänsä ja sydän löi rajusti, mutta hän oli päättänyt saada varmuutta tänään ja kysyi rohkeasti:
— Liina, mennäänkö kuulutukseen? —
He istuivat penkille käytävän viereen ja Paavo yritti kietoa käsivartensa Liinan vyötäselle, mutta tyttö väisti.
— Ei nyt. Joku voisi nähdä! — huudahti hän hätäisesti ja hyppäsi polulle. Paavo ei uskaltanut pidättää häntä ja Liina astui reippaasti kotia kohti.
— Huomenna illalla tulen luoksesi ja silloin päätämme asian, — sanoi Paavo hyvästellessään.
* * * * *
Neljän viikon kuluttua olivat he naimisissa. Liinan asuintoverina oli ollut Anni. Hän muutti pois ja Paavo tuli sijaan. Siinä koko temppu, eikä se suuria mullistuksia tehnyt Liinan elämässä. Hän kävi säännöllisesti tehtaassa kuten ennenkin.