— Mennäänkö mekin mukaan ensi yönä? — kysyi Aimo, salaperäisellä äänellä.
— Mutta jos siellä on poliisi, — epäili Urho.
— Aimo, sinä pelkäät. Meitähän on suuri lauma. Mitä meille poliisi — purraan siltä kintut poikki! —
— Mennään, mennään! — huusivat pojat unohtaen salaperäisyyden. — Mistä saadaan kiviä? Meillä pitää olla kaikki taskut täynnä, vaikka miljoona kiveä! — huusi Väinö, jolle vielä miljoona oli sama kuin housun taskut täynnä.
— Sinne tulee poikia joka haaralta. Tulee kerrankin oikea pommitus! — uhmaili Urho heitellen lakkiaan.
— Se on tietty. Heti mennään kun koulusta tullaan, kuudelta.
Odotattehan? — kysyivät Yrjö ja Väinö, jotka kävivät koulua.
— Tänä iltana paukkuu ja ryskää ja linnan akkunat — noh! — Tallin ovi läimähti seinää vasten ja pikku Mia seisoi ovella.
— Mene pois täältä plikka! — sanoi Aimo työntäen Mian pois vajasta.
— En minä vaan rosvojen kanssa viitsi ollakaan, — huusi Mia niin ylpeästi kuin taisi.
— Näinköhän Mia kuuli? Sama se, ei se kuitenkaan tiedä, — sanoi
Aimo.