— Tietää se. Halilan koululla sen kaikki tytötkin tietävät, — vakuutti Yrjö.
— Jos se plikka vaan puhuu, niin kyllä sen sille kostan! — puuskui
Aimo.
Mia riensi suoraa päätä kertomaan vanhalle emännälle:
— Pojat menevät tänä iltana rikkomaan Pispansaaren huvimajan akkunat. —
Pispansaari oli pieni, vihreä maantilkku kosken syrjäjuoksussa. Sillankorvasta johti kapea lautakäytävä saaren somalle huvimajalle, joka nyt oli autioksi jätetty. Tämä linna oli pommitettava, sillä sen mustat akkunat, suljetut ovet ja yksinäisyys kiihottivat poikalauman sotaintoa ja hävityksen halua.
— Mitä sinä sanot? Kutka pojat? — kysyi vanha emäntä levottomana.
— Meidän talon pojat ja suuri joukko muitakin! —
— Voi, voi noita nulikoita! Kun tuollaisillakin jo pitää olla mokomaa rohkeutta. Mikä mieleenkin tuo? Mitä me nyt teemme? —
— Luetaan "Neljäkymmentä ryöväriä" loppuun tänä iltana, — ehdotti
Mia ylpeänä siitä, että vanha emäntä sanoi "me".
— Niin, meidän pojat saadaan kyllä aisoissa pysymään, mutta se suuri joukko…! Minä menen ilmoittamaan poliisille. Mene sinä käskemään pojat kello kuudeksi tänne lukemaan. —