Tällä taiteilijasielulla oli välitön vaisto torjumaan ihmisten kätketyimpiä tunteita ja taipumuksia. Niin täysin hillitty kuin maisteri Harju olikin, ei rouva Kaarelta jäänyt huomaamatta vanhan ystävänsä heikkous Katrin suhteen. Hänellä oli sitäpaitsi teroitettu herkkyys apuna, salainen, kaino tunne, joka verhoutui ystävyyden vaippaan eikä hetkeäkään erehtynyt pienimmästäkään vivahduksista jörön miehen olennossa.
5.
Taavi Arvo oli viime aikoina jäänyt teatterissa yhä enemmän syrjään. Näytäntökauden alussa hänelle ei ollut annettu mitään mielenkiintoista osaa.
Nuori näyttelijä oli epätoivossa ja vahvassa aikeessa heittää uransa, mutta teatteri oli mennyt miehelle veriin eikä ollut hyvä — niinkuin hän itse sanoi — "nylkeä elävältä omaa nahkaansa." Piti vain odottaa ja — "antaa sammaleen kasvaa päänsä päälle" — niinkuin teatterissa sanottiin.
Katkeruus kasvoi miehessä ajaen lopulta toimintaan omalla painollaan. Eräänä iltana seuratessaan Katria, kotiin mennessä harjoituksista, hän muistutti kesäisestä lupauksesta.
— Ettekö muista?
— Kyllä, varsin hyvin.
— No, mitä arvelette, eikö ole aika tullut?
— En oikein tiedä, se on sellainen jymy juttu.
— Sitä parempi.