—- Niin kylläkin, mutta se on niin totta, etten tiedä, voiko sitä sovittaa teatterin kakkuloihin.
— Ja vieläkin parempi.
— Ettekös te sano niinkuin ne muut sanoisivat — ei se sovi!
— Eihän teidän tapanne ole tinkiä, antakaa leikin käydä! — huudahti
Arvo maltittomana.
— Ettekö näe, että palan pelkästä halusta tehdä jotakin?
Teatterikoulu on niin sisuttavaa! — huudahti Katri.
— Kuinka ja koska saan tarinanne?
— Nyt heti tai ei ollenkaan. Tulkaa ylös.
He juoksivat neljänteen kerrokseen, ja Katri vei Taavi Arvon huoneeseensa.
— Tässä olen, tehkää minusta nyt, mitä hyväksi näette, — sanoi
Katri seisoen lauhkeaksi tekeytyen Arvon edessä.
— Huonosti tuntisin luonteita, jos tuota naamaria oikeana pitäisin.