Teatterissa sanottiin pikkuosia kiiltomadoiksi.
Katri oli läsnä ja kuuli erään näyttelijättären purevan muistutuksen:
— Kiiltomato kukkasissa loisti hiljaisuudessaan … Lopun te kyllä
osaatte. Luulen, että Taavi Arvo on näytellyt käärmeen osaa. Katri
Juonala on hänen kiiltomatonsa.
— Kiitoksia osien jaosta, hyvä neiti, — sanoi Katri. — Minä en ota sitä vastaan. Minä näyttelen siinä teatterissa pääosaa, ja Taavi Arvo on minun johtajani, ohjaajani ja runoilijani!
Katri kääntyi kantapäillään ja poistui seurasta. Toiset levittivät silmänsä ja vihelsivät.
— Kuulkaas pikkasta! — nauroivat he jättäen Katrin rauhaan.
Katri oli ärtyisä ja levoton. Hänen silmäinsä salainen tuli leimahti väläyksittäin, kun ovikello soi tai joku vieras saapui.
— Ketä sinä odotat? — kysyi rouva Kaari huomaten tytön maltittoman levottomuuden.
— En ketään erityisesti! — vastasi hän punastuen ja kätkien silmiensä tulen.
Eräänä iltana kun Katri jo oli astunut kadulle teatterista, saavutti
Taavi Arvo hänet ja antoi käsikirjoituksen.
— Lue se vielä tänä yönä. Olen kirjoittanut yöt ja päivät, Menen nyt kotiin ja aion — nukkua. Ota huostaasi tämä meidän lapsemme. Hyvää yötä!