He kulkivat nyt molemmat odottavassa kuumeessa, kunnes johtaja ilmoitti Arvolle päätöksensä: Korkeintaan voitaisiin näytelmä esittää oppilasnäytöksessä.
— Niin, sitä me pyydämme, neiti Juonala ja minä. Tekijä on tuntematon, mutta kappale annetaan sillä ehdolla, että neiti Juonala näyttelee pääosaa, — sanoi Taavi Arvo.
— Onko hänen vastenäyttelijänsä suhteen mitään toivomuksia?
— Eikö herra Arvo tahtoisi? — esitti Katri nostaen silmänsä.
Taavi näki niiden tulen väläykseltä ja vastaus häipyi mutinana.
— Sopiihan se, — sanoi johtaja.
Asia lykättiin jälleen hämärään ja Taavi ja Katri olivat jo menettäneet kaiken toivonsa, kun johtaja kerran harjoituksissa ilmoitti Taavi Arvolle, että kappale oli annettu kopioitavaksi ja tulisi harjoitettavaksi jo parin viikon kuluttua.
Nyt Katri sai näytelmän haltuunsa pariksi päivää ja vei sen maisteri
Harjulle.
Oli vahva, luminen talvi. Maisteri Harjun esitelmät jatkuivat juuri yliopistossa, ja hänellä oli sitäpaitsi erään kustannusyhtiön kanssa sopimus käsikirjoitusten tarkastamisesta.
Viidennen kerroksen vuokrahuone oli tulvillaan papereita ja sakeanaan tupakan sauhua. Aikaa säästääkseen oli maisteri Harju ostanut suurusaineksia kotiin ja keittänyt priimuksella teensä ja kahvinsa. Siivo ei täällä ollut aivan sellaista kuin rouva Kaaren luona. Olisi tarvittu akka ja runsas viikko, ennenkuin mallikelpoinen puhtaus ja järjestys olisi majoittunut tiedemiehen ja kirjaherran pesään.