Hän huitoi puuhkallaan lyöden sitä käteensä ja avasi käsikirjoituskäärön vaatien holhoojansa heti lukemaan.
— Annahan nyt kun katselen teitä niin kauan kuin täällä olette.
Sitten, sitten.
— Miksi ette ole tullut meille pitkään aikaan?
— En ole joutanut, — vastasi mies heittäen sikaarin tuhkavadille.
Se oli ehdottomasti sammunut.
— Eihän meillä ole mitään mielenkiintoista teille, holhooja.
— Jätetään se sanomatta, lapsi. Vaikka väärin lienee teitä siksi nimittää, alatte nyt olla täysi ihminen, teette ihan aikuisen vaikutuksen.
— Täytän kohta kaksikymmentä, vasta aika. Häpeän korkeaa ikääni.
— Aiotte tulla nuoreksi vasta neljänkymmenen vanhana.
— Niin, te olette kai puolivälissä neljättäkymmentä, ja minusta tuntuu kuin tulisitte aina nuoremmaksi sen mukaan kuin minä vanhenen.
— Tahtoisitteko vaihtaa minun kanssani ikää?