— En, ensin tahdon näytellä "Näyttelijättären tarinassa". Sitten käyköön miten käy.
— Kuinka kauan käsikirjoitus saa olla täällä?
— Tämän ja huomisen päivän.
—- Tulen huomenna illalla tuomaan sen. Oletteko kotona?
— Kello yhdeksän illalla. Hyvästi.
— Joko nyt?
— Teillä on paperivuoria siirrettävissä,
— Ja täällä tuskin voi hengittää parempaan tottunut. Otanko auki akkunan?
— Oi, otetaan. Minä otan.
Katri astui akkunan ääreen ja tarttui lujin sormin kääntämään salpaa. Hänen voimakkaat hartiansa ja pitkä vartalo ynnä ylpeä pää kuvastui lumenhohtoisaa taustaa vasten kuin liinalle maalattu taideteos. Hehkuvilla ja liikehtivillä kasvoilla ilmeni mielihyvää raittiista ilmasta, jota tulvehti avatusta akkunasta huoneeseen.