Oltiin suuria lapsia, ja teatteri oli kaikkien koti. Vaikka keskenään toisiaan näykittiinkin, niin ulospäin oltiin yksissä.
Vastoin tavallisuutta olivat arvostelijat miehissä läsnä oppilasnäytännössä ja jokaisessa lehdessä tarkka selostus kappaleesta ja sankarittaresta.
Katri sai runsaasti kukkia ja esiinhuudot olivat myrskyisiä.
— Tuossa on yhdeksänkymmentä prosenttia tyttösen kauneuden osalle, — sanoi vanha näyttelijätär, mutta muut panivat vastalauseensa antaen täyden tunnustuksen "sen lapsen antaumukselle."
Nuorisoa oli kerääntynyt lattian täydeltä ja ensi rivilläkin oli ylioppilaita.
Kun Katri poistui Taavi Arvon kanssa sivuhuoneesta, oli sankka joukko heitä vastassa. Kirkkaassa kuutamossa helähti laulu: "Sua tervehdin."
Katri kohotti kukkavihkoaan, suuteli sitä ja painoi rintaansa vasten lausuen tuskin kuuluvasti: — Kaikki isänmaan puolesta!
Sanat lensivät suusta suuhun ja kun Katri heitti kukkavihkonsa laulajien sankkaan parveen, jakoivat he sen keskenään ollen onnellisia saadessaan säilyttää jonkun kukan lehden tai varren.
Maisteri Harju odotti kotona rouva Kaaren luona, jonne läheisimmät ystävät olivat kokoontuneet.
— Missä on maisteri Harju? — kysyi Katri jo ovella.