— Minun huoneessani, — kuiskasi rouva Kaari. Katri juoksi sinne sellaisena kuin oli, riisumatta päällystakkiaan. Heittäytyen holhoojansa syliin hän huusi:
— Kiitos, rakas holhooja, nyt olen vastaanottanut perintöni. Sitä ei minulta kukaan riistä! Nyt vasta tunnen olevani näyttelijä!
Hän kuiskasi jotakin hämmästyneen holhoojansa korvaan ja riensi vapautumaan vaipastaan ja tervehtimään saapuvia vieraita.
Maisteri Harjulla oli pitkä keskustelu Taavi Arvon kanssa
"Näyttelijättären tarinasta."
Katri oli kuiskannut maisteri Harjulle salaisuuden kappaleen tekijästä.
Taavi Arvo oli yliopistossa jatkanut lukujaan melkein kandidaattitutkintoon asti, ja maisteri Harju totesi hänet hengenheimolaisekseen syvällisessä ajattelemisessa.
— Miksi olette mennyt teatteriin? — kysyi maisteri Harju.
— Se on lumonnut minut ja minun täytyy onnistua.
— Epäilemättä. Eilinen ilta oli suuri voitto, ja teidän näyttelemisenne eroaa sangen paljon toisista ollen korkeammalla henkisellä tasolla. Sivistyneen miehen äly luo vakavaan tehtävään lujemman pohjan. En tahdo kieltää, että teillä on näyttämöllisiä lahjoja tavallista enemmän, mutta teillä voisi olla kiitollisempi ja suurikin tulevaisuus jollakin muulla alalla. Teidän lahjakkaisuutenne on siihen hyvänä edellytyksenä.
— Tulevaisuuteni tahdon luoda nykyisyydestä. Minulla ei ole suuria vaatimuksia.