8.
Tukkukauppias Valto Laine oli viime aikoina tehnyt itsensä "populääriksi" kaupungissa pikku lahjoituksilla ja esiintyen "kavaljeerina."
Laine oli ihaillut Katria näyttelijättärenä, tyytyen jonkun aikaa osoittamaan mieltymystään kukkien ja illalliskutsujen muodossa, mutta pian kehittyi ihailusta kosiskelua, jota ei Katri kuitenkaan ymmärtänyt pitää totena.
— Kyllähän minä olen ihastunut häneen, — myönsi rouva Kaari, kun häneltä kysyttiin, mitä hän arveli uudesta "Adoniksesta". — Miehellä on käytännöllistä älyä ja kykyä. Olen kuullut afäärimiesten mainitsevan häntä kaikella kunnioituksella ja ihmettelyllä, mutta…?
— Mamma aikoo sanoa, että kun hän ei ole taiteilija eikä eritoten kaunolukija, niin … muistutti eräs laulaja.
— Älähän nyt kaulankurkottaja… Kyllä sitä miestä tarvitaan. Emme kauvan viihtyisi pelkkien taiteilijain parissa täällä mammankaan luona. Täytyy saada poroporvareja suolaksi, — pilaili kapellimestari.
— Ihailijoita tarvitaan, — jatkoi joku.
— Naisille! — huudahti kapellimestari.
— Ei, vaan miehille. Ja kuka ne ravintolalaskutkaan maksaisi? — väitti laulaja.
— Ja sukkeluuksille nauraisi, — lisäsi muuan näyttelijä.