Kun Laineen käsivarsi kohotti Katrin seisaalle, niin tyttö tuskin tiesi tästä maailmasta mitään ja antoi äänettömän suostumuksensa heikosti vastaten suuteloihin, jotka polttivat hänen huulillaan, kasvoillaan ja kaulallaan.
Katri oli hetken lapsi, ja tätä seuraava aika oli hänelle suurta huumausta. Laine kietoi hänet täydellisesti intohimonsa pauloihin, eikä Katri kertaakaan ennättänyt taakseen katsoa.
Lyhyenä kihlausaikanaan, parina kevätkuukautena, hän vietti kaikki joutohetkensä sulhasensa seurassa, retkillä, huveissa, ravintoloissa, milloin missäkin meluavassa ja kaupungin suurmaailmaa edustavassa tilaisuudessa.
Laine tahtoi loistaa ja näytellä nuorta, lahjakasta morsiantaan. Se oli hänelle yhtä suurta onnea kuin Katrin omistaminen.
— Sen vietävän teatterin sinä jätät, kun pappi on sanonut "aamen", — sanoi hän toisinaan saatuaan odottaa Katria teatterin edustalla, ties kuinka kauvan — pahallakin säällä.
Katri nykäisi niskaansa ja antoi silmäinsä leimahtaa hyvin tietäen tukahuttavansa kaikki sellaiset puheet viekkaaseen kädenpuristukseen.
Tytöllä oli oma varmuutensa valmiina iskemään, niin pian kuin tarvittiin. Eikä Laine vielä ollut mitään vaatinut. Hän oli vain sokeasti ihastunut.
Teatterissa oli ilo yleinen Katrin liitosta. Kaikki tahtoivat pitää hänet, ehdottomasti pitää teatterissa. Sellainen tappio taiteelle, jos hän nyt luopuisi!
Oltiin jo toukokuun lopulla, ja Katrin kontrahti oli aikoja sitten hyväksytty johtokunnankin puolelta. Hän oli tahtonut sitoa itsensä varmasti ja peruuttamatta, varsinkin sen vuoksi, että Laine niin usein oli puhunut päinvastaiseen suuntaan.
Katri ei ollut kertaakaan tavannut maisteri Harjua kihlausaikanaan. Hän oli usein etsinyt holhoojaansa tämän asunnosta ja kirjoittanut, kutsuen ja pyydellen, mutta ei ollut saanut häneltä muuta vastausta kuin naimaluvan, jonka Laine oli vaatinut häntä hankkimaan.