— Minussa oli ihmisainesta, ei mitään muuta. Olin tyhjä mahdollisuus. Mitä olen, olen teidän voimastanne. Olen ollut kiittämätön — itsekäs.
— Olkaa yhä edelleen oma itsenne, se on minun onneni.
— Holhooja! Te olette liian vaatimaton. Se koskee, se tekee minulle kipeää. Minä en tiedä, mutta se loukkaa minua!
He pysähtyivät ja katsoivat toisiaan silmiin.
Maisteri Harjun syvät, siniharmaat silmät iskivät tutkivina tahtoen tunkeutua nuoren naisen hämärään sieluntilaan. Hän ei kuitenkaan nähnyt muuta kuin liekehtivän silmäyksen, joka näytti apua huutavan kuin hädässä.
Mies horjahti ja sipaisi kädellä silmiään. He eivät käsittäneet toisiaan.
9.
Valto Laine olisi kyllä tahtonut pitää komeat vihkiäiset, mutta siihen olisi tarvittu aikaa, ja hänellä oli aina tulinen kiire liikeasioissaan.
— Onhan tuo synti, — sanoi rouva Kaari, — kun mies tahtoo nauttia jokaisesta elämän typystäkin eikä ole aikaa — kun se sattuu olemaan rahaa.
Katri oli levollinen käyden harjoituksissa ja lukien läksyjänsä kotona, aivan kuin ei mitään ratkaisevaa hänen kohtalossaan olisi ollut tekeillä. Puhumattakaan mistään käytännöllisistä valmistuksista, joita hän ei myöntänyt tarvitsevansa.